The End

Tätä blogia ei enää päivitetä. Jos haluat seurata fyysisen fitneksen ympärillä pyörivää kirjoitteluani, niin olet tervetullut vierailemaan uudessa blogissani…

Performance over aesthetics 

Alku aina hankalaa

Oukei.. kai se vaan on jostain yritettävä aloittaa. Jokseenkin vuosi on vierähtänyt kun olen viimeksi WannaBe BB -blogia päivittänyt. Vähän hölmöstihän tämä homma keskeytyi… Tarkoitus oli kyllä päättää päivät “kunniallisesti” päätöspostaukseen, mutta mielessä pyöri muuta enkä vaan saanut aikaiseksi lähteä julkisesti selittelemään hieman sekasortoista tilannetta. Hmmmm… tuskinpa kovin hyvin olisin selittää osannutkaan. En ehkä osaa vieläkään, mutta perusajatus lienee, että en enää tuntenut olevani “WannaBe BB” eikä tälle blogille tai tällä blogilla ollut siinä mielessä enää mitään annettavaa. Itselleni tai muille.

Parisen kuukautta olen nyt mielessä pyöritellyt paluuta julkiseen blogimaailmaan ja se on ollut jostain syystä äärettömän vaikea päätös. Edelleen olen jollain tapaa kauhusta jäykkänä ja totaalisen “rimakauhun” vallassa. Onhan se vähän omituista, sillä takana on blogipostauksia viitisen vuotta tiiviiseen tahtiin aina heinäkuusta 2003 lähtien viime vuoden kevääseen ja siitä eteenkinpäin ;). Eri blogeja on varmaankin ollut kymmenkunta kappaletta tässä matkan varrella ja kyllä, myös menneen vuoden olen postaillut noin posti viikossa tahtiin vain asiakkailleni tarkoitetussa, suljetussa blogissa. Noh, ehkäpä tämä tästä lähtee nyt kun olen ensimmäisen julkipostauksen saanut aluilleen :)

En oikein tiedä mikä tässä nyt niin valtavasti isoa ihmistä pelottaa. Ehkä koen asian hieman hankalaksi, koska tosiaan aiemmin tähän blogiin postannut henkilö tuntuu tällä hetkellä kovin vieraalta. Hieman on kuokkimisen fiilistä hommassa… Siksipä en tule jatkossa WannaBe BB -blogia päivittämään vaan olen pystyttänyt itselleni uuden leikkikentän, jossa haluan kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä palaamatta enää sen enempää näihin vanhoihin ja vanhentuneisiin juttuihin. Elämä kulkee eteenpäin ja muuttuu. Ihminen kasvaa ja ajatukset kypsyvät. Ja se on vain ja ainoastaan hyvä asia, vaikka muutos onkin tapahtunut varkain ja ihan itsekseen. Toisaalta muutoksen kohteena on ollut mulle se kaikkein tärkein ja rakkain asia maailmassa; intohimo, jonka varaan identiteettini vuosien varrella vähitellen rakentui. Asia, jota näin menneitä muistellessa ehkä hieman kaipaankin, vaikka olen nykytilanteeseen tyytyväinen. Tai melko tyytyväinen. Tai siis hyvinkin tyytyväinen, mutta edelleen pikkusen hukassa; en ole löytänyt tietä perille. Vielä. Tai tien olen luullakseni jo löytänyt, mutta perille määränpäähän en ole vielä ehtinyt. Ehkä en koskaan ehdikään… Ehkä olen jälleen matkalla vaan välietapille :)

“Every time I find the meaning of life, it changes.”

Enkä mä sitä kaikkein rakkainta ole mihinkään hukannut. Harjoittelu, ravinto, terveellinen elämä, hyvinvointi, sydämen palo… ovat kaikki edelleen läsnä elämässäni. Ehkä vahvemmin kuin koskaan ;)

Uusi blogi

Urheilulisäravinneguru Anssi Mannisen ilmaisua lainatakseni…

 

Lanseeramme LÄHITULEVAISUUDESSA Hermiksen uuden, uudistuneen blogin “Performance over Aesthetics”.

Don`t miss it! Stay tuned!!!

I`ll be back

Are You READY?!

Tuiki tavallinen lepopäivä

Heräsin aamulla aivan liian aikaisin, koska stressi opinnoista ja töistä ei antanut nukkua pidempään. Kello olisi vielä unta suonut, mutta en kerran herättyäni saanut enää hermostuksissani uudelleen unenpäästä kiinni. Mitäs sitten? Työt eivät vielä aamutuimaan napanneet, joten päätinpä käyttää aikaisen aamun hyödykseni ja painuin lenkille… KÄVELYlenkille! Olen yrittänyt lisäillä ohjelmaan matalatehoista liikuntaa, koska korkeilla sykkeillä näyttäisi sujuvan hyvin, mutta matalat sykkeet ovat olleet hieman hakusessa (= kehno peruskestävyys). Kävellessä ovat sykkeet pompanneet 120 pintaan, vaikka normisti ovat jäävät jonnekin lähemmäs sataa. Kävelin ehkä 500 metriä, jonka jälkeen sain jälleen kerran todeta valinneeni väärät sukat; akillesjänteen tietämillä hiersi ikävästi. Juuri kun olin saanut edellisen syvän nirhautuman paranemaan! Kotio ei huvittanut kääntyä, mutta kyllähän hätä keinot keksii! Vaihdoin kävelystä juoksuksi ja johan helpotti kipuilu. DS-Trainerit on selvästi tarkoitettu vain juoksemiseen ;)

Päivä vierähti tietsikan edessä töitä nököttäessä ja kellon viisareiden kolahtaessa neljään päätin olevani päiväunien tarpeessa. Se aikainen herätys oli kai vaatimassa verojaan… Mutta eipä niistä unista mitään tullut. Ajatus alkoi taas kiertää pään sisässä enkä taaskaan siinä hermostuksissa pyöriessäni saanut unta nuppiin. Off -nappi olisi taas enemmän kuin paikallaan…

Mitäs sitten? Olin koko helvatun päivän istunut paikoillani, joten vaikka olisin voinut jatkaa duuneja tai tenttilukua, niin eipä vaan olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lenksullakin kävin jo… Kirjastossa pitäisi käydä palauttamassa kirja… menisinkö kävellen…?  Äh, what the hell! Mä lähden salille tekemään jotain kevyttä ja heitän siinä samassa kirjan kirjastoon. What a great idea!

Salilla pyörin hetken aikaa ympyrää; hmmmmm… jaa, mitäköhän sitä vääntäisi…? Vähän joka paikka oli pikkasen kippeenä edellispäivien treeneistä, joten oli hieman hankalaa keksiä mitään järkevää. Hiukan crossaria, päälle dynaamista lämppää, kuulaheilautuksia ja -punneruksia, kevyitä rinnallevetoja, työntöjä ja tempauksia… Ja alkoihan se ajatus selkiämään! Nyt treenataan! :D

Jotenka siis… kolme kierrosta putkeen seuraavaa circuittia:

• ilma-/nopeuskyykyt 50 toistoa mahd. nopealla temmolla
• leuanvedot 7 toistoa
• dipit 7 toistoa
• rinnallevedot riipunnasta 10 toistoa

Nämä kaikki yksi toisensa perään pikapikaa ilman taukoa ja aikaan… SHIT! Mun “uudessa” hienossa VAALEANPUNAISESSA girlie-girlie sykemittarissa oli mennyt näppäinlukko päälle, joten se siitä ajanotosta. Mutta normisti tuo setti siellä jossain 10-11 minsan välillä liikkuu. Tällä kertaa tosin jouduin väistelemään hieman tavallista enemmän muita treenaajia ja komentamaan nuoria herroja kesken settien pois alta leuanvetotangosta. Joo, mä olen pieni salidiktaattori, jolle jostain syystä löytyy joskus yllättävän paljonkin ymmärrystä ;D. Girlie talk tepsii ;). Sykkeet liehuivat vanhalla mammalla 170-180 välimaastossa ja jo toisen kiekan jälkeen piti kokeilla oksulukon pitävyyttä. Viimeisten vetojen jälkeen oksulukkoon pitikin pitkin poikin lattioita makoillessa keskittyä jo ihan tosissaan. Olin pretty sure, että olin tehnyt elämäni viimeisen treenin! Mutta kyllähän se pumppu siitä ajan kanssa taas tokeni ja saatoin viimeistellä treenin vartin crossarisessiolla.

Treenikalenterissa luki tämän päivän kohdalla isoin punaisin kirjaimin ja huutomerkein varustettuna LEPO!!! Jep jep, siinähän se taas sujui… tuiki tavallinen lepopäivä.

*****

P.S. Joko mä mainitsin, että joinakin päivinä tunnen suorastaan vastustamatonta kiusausta KURISTAA ITSENI! ;)

P.P.S. Huomenna sitten raskasta yläkroppaa vääntämään. Oh yeah… *rolling eyes*

Lets get retarded ha!

So why are all the gurus assuming, uncritically, that interval training can simply be ‘tacked-on’ to a heavy weight training workout without problems? Or added to a calorie restricted diet without any problems? Why are trainees assuming the same thing?

…

And that’s where I’m seeing real problems. I’m seeing people, having been convinced by spurious logic (bordering on outright bullshit) that ONLY intervals are productive training or useful for fat loss, that magically steady state can MAKE YOU FATTER, trying to do nothing but interval training.

Added to three full body workouts per week.

While restricting both calories and carbs.

This is retarded. This is beyond retarded.

…

Yet somehow the general public has gotten the idea that they can train legs heavy in the weight room 2-3 times/week (because full body workouts are in vogue) AND add intervals multiple times per week to that load (because ONLY interval training is productive apparently). While restricting calories and carbs. And this is being promoted in various media (books, e-books, blogs, etc) as the thing to do.

Did I mention that this was fucking retarded?

Lyle McDonald

Jep, ei kai tässä muu auta kuin myöntää julkisesti jälleen kerran olevansa täysi ÄÄLIÖ. Ääliöt harvoin itse ymmärtävät olevansa idiootteja, joten kieltämättä tuntuu aika ikävältä tietää ihan itse kuuluvansa kyseiseen kastiin. Ja tuloksethan ovat puhuneet/puhuvat puolestaan. Niin kivaa kuin itsensä kurittaminen onkin, niin sillä(kin) on omat kääntöpuolensa. Valitettavasti pahoista tavoista on vaikea vieroittautua, vaikka kuinka tietäisi tekevänsä itselleen hallaa.

Pitäkäähän te viisaat ihmiset järki päässä Vappunakin! Ja käykää lukemassa Lyle McDonaldin “Lyle McDonald speaks” -blogista artikkeli, josta yllä olevat lainaukset on poimittu, kokonaisuudessaan. On nimittäin hyvää ja painavaa asiaa, josta kannattaa ottaa opiksi.

Olisi myös mukava tietää olenko mä ainoa ongelmaliikkuja, joka joutuu kerta toisensa jälkeen maksamaan tyhmyydestään??? Vai olenko mä vaan jotenkin heikko? En kuitenkaan koe olevani mikään Supergirl tämän treeni-intoiluni kanssa vaan olen aivan vakuuttunut, että moni treenaa paljon intensiivisemmin kuin minä. Kuinka nämä ihmiset saavat kehonsa kestämään? Olemalla 10 vuotta nuorempiako? ;D

Alive and still kickin`

Kolmisen viikkoa on taas hujahtanut jonnekin. Hommia, opintoja ja tenttejä on väännetty. Ja treenailtu tietty ;). Syötykin on harvinaisen hyvin (=paljon) ja ikävät oireet ainakin toistaiseksi selätetty. Valitettavasti se myös näkyy… lantiolla ja persiissä :D. Taas on lisätty kehonmassaa kilolla parilla. Mutta hinta on toki pieni siitä, ettei tarvitse ainakaan rytmäreistä kärsiä. Ovat niiiiiin kovin ikäviä vaivoja nuo.

Mutta nyt olisi taas aika yrittää vähitellen hankkiutua ylimääräisestä ihrasta eroon. Talvikin meni jo, joten mitä sitä talviturkkia enää säilyttämään. Treenit ovat jatkuneet ja jatkuvat edelleen entiseen malliin. Tosin harkitsen joksikin aikaa luopuvani kokonaan jalkatreenistä, koska ovat kuitenkin se treenin kehoa eniten rassaava osa. Tuleehan noita kyykkyjä ja muita tehtyä erilaisten häröilytreenien muodossa, vaikka isommat romut joksikin aikaa hyllyttäisikin. Näyttäisi myös noissa reisissä olevan varaa pienee huiliin. Miljuuna kyykkyä ovat tehneet tehtävänsä. Tai sitten kyse on vaan lisääntyneen rasvamassan aiheuttamasta visuaalisesta harhasta ;D

Kävinpä tuossa muutama viikko sitten mittauttamassa rasvojakin. Karua katseltavaa olivat lukemat. Syksystä oli siinä vaiheessa tullut painoa lisää 3,5 kiloa, josta 2,5 rasvan ja 1 kilo lihan piikkiin. Vielä uupuu puolitoista kiloa filettä sitten parhaiden päivien. Mutta eipä tuo asia mulle enää niin merkityksellinen ole. Treeneissä on kyse paljon muustakin kuin vain kehonkoostumuksesta ja mahdollisimman isoista haubereista. Niin se vaan maailma vähitellen avartuu ja silmät aukeavat harottamaan putken ulkopuolelle ;)

En ole aikoihin jaksanut enää kikkailla lisäravinteiden kanssa. Toki perusherat, kreat, kaseiinit ja palkkarit ovat olleet kuvioissa mukana. Satunnaisesti myös BCAA:t. Mutta nyt olen ottanut “dieetin” tueksi ensikertaa elämässäin leusiinin ja beeta-alaniinin mukaan kuvioihin. Kokeilussa ovat Manninen Nutraceuticalsin laadukkaat ja edukkaat tuotteet. LeuPurella korvaan osin BCAA:ta ja BetaPure -beeta-alaniinilla haetaan lisää suorituskykyä. Ovat nämä tuotteet sekä myöskin Manninen Nutraceuticalsin Whey Overdrive -heraproteiini olleet vasta muutamia päiviä mukana kuvioissa, joten hirveästi en osaa vielä tehollisista vaikutuksista sanoa. Sainpa maistiaisiksi myös IronBar -patukkaa, jossa ehdottomasti parhainta plussaa on keinotekoisten makeuttajien korvaaminen luonnon omalla hunajalla. Mähän olen viime kesästä lähtien pyrkinyt minimoimaan kaikkien keinotekoisten makeutusaineiden käytön ja sen seurauksena olen luopunut mm. FunLightista ja Valion sokerittomista mehukeitoista kokonaan. Puuronkin makeutan nykyään hunajalla.

Tällainen pikapäivitys tähän väliin. Töitä ja muuta puuhaa riittää tällä hetkellä yllin kyllin, joka valitettavasti rajoittaa blogeilua jonnin verran. Yritän kuitenkin parhaani mukaan päivitellä reenejä ja muita tuiki tärkeitä juttuja ;)

Ihanaa treenikevättä, ihmiset! Ja iloisen makeaa Vappua myös ellen ehdi “Vapun pyhinä” päivittelemään. Yksityisyrittäjällä kun on vähän eri pyhät kuin palkansaajilla… :/ Muistakaa, että kohtuudella, kaikkea kohtuudella! ;)

What`s your role?

Via Marks treeniloki

Too much is never enough

Jahas, taas on tultu siihen pisteeseen, että olen treenannut itseni piippuun. Ei mikään yllätys sinänsä. Paitsi että ensimmäistä kertaa joudun toteamaan homman menneen överiksi jo tässä vaiheessa vuotta. Yleensähän kroppa ilmoittelee rajan tulleen vastaan vasta heinä-elokuussa. Nyt olen kuitenkin treenannut joka osa-alueella uudella tavalla enkä osannut odottaa homman olevan näin raskasta keholle. Sitä se nyt kuitenkin on ollut ja tässä vaiheessa on parasta nöyrtyä ja myöntää itselleen, että en vieläkään ole terästä ja timanttia ;)

Ensimmäiset vakavammat oireet alkoivat noin viikko sitten; yletön nesteen kertyminen kehoon, totaalinen väsymys, unettomuus, hermostuneisuus, täydellinen keskittymiskyvyn puute ja vaikeus suoriutua ihan normaaleista päivän askareista. Viikon loppupuolella alkoivat sydämen rytmihäiriöt, jotka sitten viimein pysäyttivät. Vai pysäyttivätkö? Ainakin saivat pohtimaan, että missä vika. Tämä sama on käyty jo niin monta kertaa läpi, että enää ei tarvitse juosta lääkärille valittamaan sydämen vajaatoiminnasta. Kyllä mä hyvin tiedän mistä on kyse, mutta on eri asia myöntää se itselleen. Monet edellä kuvaamista oireista on niin älyttömän helppo pistää työkiireiden tai muun “elämänstressin” piikkiin ja jatkaa päivästä toiseen harhaluulossa, että liikunta tekee vain hyvää, rentouttaa ja saa stressin edes hetkeksi unohtumaan. Wake up, stupid!!!

Onhan tässä treenailtu joo… Ilmeisesti raskaan vastusharjoittelun ja intensiivisen metabolisen harjoittelun liitto on monimutkaisempaa kuin osasin ajatella. Uskon edelleen, että keho olisi tästä urakasta selvinnyt ehjänä ellen olisi mennyt sekoittamaan dieettiä soppaan. Hiilareiden ja kaloreiden vähentäminen oli nähdäkseni viimeinen niitti, jota keskushermosto ei enää kyennyt handlaamaan. Lihaksissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Ne jaksavat kyllä enkkapainoja ja hapotusta juurikaan rasituksesta edes kipeytymättä. Ja tässähän se vaara piileekin; kun kuitenkin kulkee, niin ylirasitus pääsee yllättämään jokseenkin puun takaa. Treenitehoissa ei siis vielä viime viikolla eikä edes tänään ole ollut mitään vikaa. Vuosia intensiivisesti treenanneellehan tämä ei ole mikään yllätys.

Nyt pitäisi tilanteelle vaan pystyä tekemään jotain. Helpommin sanottu kuin tehty. Ylipäätään mun ongelma on se, että vaikka mulla on ihan toimivat ohjelmat, niin jostain syystä en kykene pitäytymään niissä. Ongelma ei tosin ole se, ettenkö suoriutuisi kaikista viikkoharjoitteista vaan se, että en kykene etenemään ohjelman mukaisesti, koska lisäilen treeneihin jatkuvasti omiani; jos virtaa riittää, niin miksi en tekisi vielä sitä, tätä ja hiukan totakin toimii perusteluna. Menen tekemään kevyttä palauttavaa ja treenin lopuksi voin vain todeta vetäneeni jälleen kerran kivan HIITin. Menen treenaamaan yläkehon raskaan puntin, mutta tuli siinä samalla harjoiteltua vähän painonnostoakin. Näin. Mä olen mestarihuijaaja.

Perjantai -iltana yritin takoa itselleni järkeä päähän siinä kovin hyvin onnistumatta. Järkevintähän olisi nyt ripustaa tennarit kokonaan naulaan vähintään viikoksi. Näin toki tekisin JOS olisin järkevä, mutta kun tässä hommassa on kyse jostain ihan muusta kuin järjestä; tunnepuolen juttuja <– päässä viiraa edelleen. JOS kyse olisi järjestä, niin en vuosi toisensa jälkeen harmittelisi tätä samaa asiaa.

Syöminen on mulle huomattavasti helpompaa kuin treenamatta oleminen, joten siitä sitten alkuun ratkaisuja hakemaan. Dieetit seis ja pöperöä pakkiin! Tämän osuuden olen hoitanut tähän mennessä menestyksekkäästi; viikonlopun olen syönyt pienen, tai vähän isommankin possun lailla. On uponnut pastaa, karkkia ja äipän voisilmäpullia. Kaiken sen terveellisemmän lisäksi tietty. BCAA:t olen ottanut ronskillä kädellä mukaan kuvioihin ja kalaöljyä tungetaan kiduksiin tuplaten. Millään namilinjalla tässä ei ole kuitenkaan tarkoitus jatkaa, vaikka sapuska hiilaripainoitteista tulee olemaankin. Kyse oli vain ensiavusta ;)

Treenejä olen yrittänyt keventää. Siis mä olen IHAN OIKEASTI YRITTÄNYT! Vähän heikosti on mennyt, mutta parempaan päin… Vieläkään en ole kyennyt etenemään uusien suunnitelmien mukaan. Ainakin tehoja ja määrää olisi tarkoitus nyt rajoittaa, vaikka treenikertoja tulisikin entiseen malliin. Painoistakaan en vielä tässä vaiheessa ole valmis tinkimään, mutta sarjoista lähtee puolet. Jep jep, kyllä mä tiedän, että tällaiset järjestelyt vain pitkittävät toipumista, mutta haluan nyt ainakin kokeilla kuinka keho lähtee reagoimaan. Kyllähän tässä vielä se totaalitaukokin saattaa olla edessä, mutta en halua murehtia sitä nyt.

Lepoa on myös ollut nyt ainakin viikonlopun yli yllin kyllin kuvioissa mukana. Pidin jo perjantain duuneista vapaata ja samaa rataa olen jatkanut menneet päivät. Tarkoitushan OLI pitää huhtikuun ensimmäinen viikko jopa lomaa, mutta siihen en tälläkään kertaa kyennyt. Enkä tällä hetkellä tiedä missä vaiheessa lomasta voisi realistisesti edes haaveilla. Joskus kesällä ehkä… Mutta nyt olen muutamaksi päiväksi työntänyt kaikki velvollisuudet mielestä. Huomenna niihin on valitettavasti taas pakko palata. Pe-la -yö meni pitkään nukkuessa, samoin eilinen päivä. Viime yön tosin taas valvoin, mutta olen ainakin viettänyt enemmän aikaa sängyn pohjalla kuin aikoihin. Ei aivan sama asia kuin kunnon uni, mutta paree kuin viipottaminen anyway. Toivottavasti tänä yönä uni tulee silmään, vaikka parin vapaapäivän jälkeen tulevan viikon velvollisuudet hiukan takaraivossa painavatkin.

Silleesti. Pidetään tuntosarvet ylhäällä ja kattellaan kuinka homma etenee. Jollain tapaa olo tuntuisi jo hieman paremmalta. Sanoo Nti Mestarihuijaaja ;)